NVC, Nonviolent Communication tai suomeksi rakentava vuorovaikutus on psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kehittämä lähestymistapa ihmisten välisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Sen perustavina lähtökohtina on kaksi oletusta: Ensinnäkin, että kaiken inhimillisen toiminnan taustalla on pyrkimys tyydyttää ihmisen omia, yleisinhimillisiä tarpeita. Ja toiseksi, että ihmiset lähtökohtaisesti edistävät mielellään toistensa tarpeita, kunhan he saavat tehdä sen vapaaehtoisesti. Näiden oletusten pohjalta Rosenberg kokosi tavan luoda ja vaalia yhteyttä itseemme ja muihin myös tilanteissa, joissa muiden ihmisten toiminta herättää meissä voimakkaita tunteita, kuten vihaa ja ärtymystä.

NVC tarjoaa työkaluja, joiden avulla voi opetella tunnistamaan ihmisten puheen ja toiminnan taustalla vaikuttavat tunteet ja tarpeet ja rakentamaan yhteyttä itseemme ja muihin niiden kautta. Syyttävien, leimaavien tai tuomitsevien lauseiden takaa voi NVC:n avulla pyrkiä ymmärtämään inhimilliset tarpeet, joita niiden puhuja pyrkii edistämään. “Iina on sellainen juorukello, joka tunkee nenänsä kaikkeen!” voikin kätkeä taakseen omat tarpeet “Toivoisin lisää tilaa, rauhaa, yksityisyyttä ja luottamusta elämääni.” Omassa itseilmaisussa NVC voi auttaa huomioimaan, miten omat viestit olisivat yhtä aikaa suoria, rehellisiä ja sellaisia, että toisen osapuolen olisi mahdollisimman helppo ottaa ne vastaan. Se tapahtuu rakentamalla yhteys omiin tarpeisiin ja puhumalla niistä käsin, ei syyttäen. Ja lisäksi NVC:n näkökulma tukee myös myötätuntoisen, empaattisen suhteen rakentamista omaan itseen ja itseymmärryksen syventämistä.

Pähkinänkuoressa NVC:n tavoitteena on käsitellä erilaiset ristiriidat ja konfliktit sellaisella tavalla, että osapuolet kokevat ja tunnistavat yhteisen ihmisyytensä ja löytävät sen kautta myötätunnon ja ymmärryksen niin itseään kuin toisia kohtaan.